Kuvani pulppuavat minusta. Ne löytyvät hiljaisina, pysähtyneinä hetkinä. Kun ulkomaailma pysähtyy, sisäisyys on liikkeessä.
Värit ovat tärkeitä ja koen niissä olevan varsin suuren ja vaikuttavan, parantavan ja avaavan voiman. Monissa
maalauksissa värit ovat vielä kirkkaita, selkeitä. Murtumista odotellaan, se on vasta tuloillaan.
Kuvien symboliikka on toki
tuttua
tämän maailman ilmiasua, ei niinkään abstaktia. Ihmiset,
kasvit, tulet. Elementtien maailma kiehtoo, se, miten ne ovat kaikessa...
Vastakkaisuudessa, yössä ja päivässä, valossa ja
varjossa löydän kulkutilaa.
Satumaailma ja fantasian valtakunta reaalisuuden vastapainona, mutta kuitenkin vuoropuhelussa toistensa kanssa on vailla vertaa. Kuvat ja sanat
yhdessä, toistensa tukena, toisiaan synnyttäen, siinä liekkini.