Mustikkameditaatio

1.2.-29.2.2008

Sisäistä rauhaa ja hetkessä täydesti olemista voi tavoitella monella tavalla. Minulle parasta meditaatiota on luonnossa oleminen ja yksinkertainen, fyysinen tekeminen. Metsä, merenranta, vuoret tai tunturit rauhoittavat ja selkeyttävät mieleni aina, lohduttavat ja tyynnyttävät. Parasta tekemistä on se, missä voi tuntea ruumiinsa täydesti, aistia ympäristönsä siitä nauttien, ja tyhjentää mielen ahdistavasta hälinästä. Kun vaellan, marjastan tai sienestän tunnen olevani lähimpänä itseäni, ja vahvimmin osa kokonaisuutta.

Vuosia sitten olin mustikassa, itikoita pyöri lähes pilvinä ympärillä inisten ja verta imien. Ärsyyntymisen sijaan koin voimakkaan oivaltamisen tunteen: jos minä vien metsästä mustikoita ja nautin luonnon rauhasta, on aivan oikein, että tarjoan verta hyönteisille, joita linnut voivat syödä jne. Vaihtoa, kierrätystä, ei pelkkää hyödyntämistä. Olen osa ekosysteemiä, en vain ulkopuolinen häiriötekijä.

Tätä näyttelyä tehdessäni palasin "valaistuneisiin" tunnelmiin, joita olen luonnossa kokenut. Itse töiden tekeminen oli vastaavaa meditaatiota, hiljentymistä, itsen ja ympäristön kuuntelua, kehossa olemista. Töissä ei ole käytetty muuta väriä, kuin itse poimittujen mustikoiden mehua. Tekstit on kirjoitettu mustekynällä (mustikkamehulla), muuten kaikki työt on tehty ilman siveltimiä tai muita apuvälineitä, kehon eri osilla, iholla.

meri hiuksissa
salaa kauniina
meditoin mustikassa
luovutan verta metsälle

itseni hetkeksi muistanut
arktinen prinsessa
kumpparit jalassa
hiki ja syksy hajuvetenä

kannan ylpeänä
suoladiadeemia

Helsingissä 1.2.2008

Maria Ruottu